Kuinka tuemme nepsy-lasta ja -nuorta?

(Tämä artikkeli on kirjoitettu Neuvola ja kouluterveys-lehteen syksyllä 2023 ja se julkaistiin toimittajan muokkaamana versiona.)

Kaikki lähtee siitä, että tunnistamme nepsy-piirteet. Kun meillä on tietoa kyseisestä nepsy-häiriöstä, on mahdollista alkaa suunnitella lapselle ja nuorelle hänen tarvitsemaansa tukea arkisiin tilanteisiin, jotka eivät vielä suju. On myös tärkeä ottaa asianosainen tai ainakin hänen huoltajansa mukaan suunnitteluun. Seuraavaksi katsomme perusperiaatteita, joita kannattaa hyödyntää nepsy-ihmisten kanssa.

Suosi rutiineja!

Rutiinit auttavat ja niitä kannattaakin vaalia. Vuodesta toiseen muuttumattomina pysyvät iltatoimirutiinit helpottavat lasta, mutta myös hänen huoltajiaan. Jo pienelle lapselle kannattaa luoda toimivat rutiinit mahdollisimman moniin tilanteisiin, kuten pukeutumiseen, peseytymiseen, ruokailuihin sekä nukkumaan menoille. Rutiinit auttavat toiminnanohjauksen kehittymistä. Lisäksi ne tukevat lapsen ja nuoren aikakäsitystä ja syy-seuraussuhteen muodostumista. Nepsy-ihmisillä voi sisäinen toimintaa ohjaava puhe puuttua kokonaan tai se toimii heikentyneesti.

Rutiinit vähentävät kuormittumista ja niillä pyritään toimintojen ja tehtävien teon automatisoitumiseen. Nepsy-lapsilla ja -nuorilla automatisoituminen on kuitenkin neurotyypillisiä ikätovereita hitaampaa. Välillä rutiinit voivat myös unohtua. Esimerkiksi kesäloman jälkeen kouluun lähtijän reippaat aamutoimet voivatkin tuottaa haasteita, vaikka ovat edellisenä lukuvuonna sujuneet hyvin.

Vaiheista toimintaa!

Myös toiminnan vaiheistaminen, esimerkiksi edellä mainittujen rutiinien purkaminen toimintavaiheisiin, auttaa nepsyä. Pohdi, millainen rutiini tiettyyn toimintaan liittyy ja vaiheista se. Tee vaiheet näkyväksi esimerkiksi kuvasarjalla tai kirjoitettuina lyhyinä ohjeina. Pienellä lapsella on hyvä käyttää kuvia, mutta myös itsenäisesti omaan kotiin muuttanut nuori saattaa kaivata tiskaamisen toimivaan suorittamiseen ohjeen, jossa on kirjoitettuna astioiden ja ruokailuvälineiden oikea tiskausjärjestys.

Toiminnan vaiheista voi tehdä kuvallisen ohjeen. Lehden esimerkissä on vessan seinälle sinitarralla laitettava kuvasarja, jossa neljä (4) kuvaa kertovat aamutoimien eri vaiheista ja viides (5.) kuva on viimeisenä tuleva positiivinen kuva, kun aamutoimet on hienosti saatu tehtyä. Kuva- ja kirjoitettujen ohjeiden lisäksi toiminnanohjausta voi tukea myös muuten arjessa. Esimerkiksi voimme laittaa lapselle puettavat vaatteet oikeaan järjestykseen vaatejonoksi tai puolikaaren muotoon. Myös koululaisen läksykirjat voivat olla avattuina valmiiksi keittiön pöydän ääressä jne. Toiminta helpottuu, kun aikuinen on vaiheistanut sen valmiiksi. Visuaalinen tuki helpottaa aina nepsy-ihmistä ohjaamaan omaa toimintaansa. Silti varsinkin pieni lapsi vaatii kuvallisen ohjeen lisäksi myös aikuisen ohjauksen, ainakin alussa.

Muista positiivinen ratkaisukeskeisyys!

Joku viisas on sanonut: ”Se, mihin kiinnität huomiota, kasvaa ja voimistuu”. Joku on saattanut sitten vielä lisätä, että: ”Se, mihin et kiinnitä huomiota, näivettyy.” Nykyään tämä ymmärretään jo paljon paremmin. On tärkeää, että näemme jokaisessa lapsessa ja nuoressa paljon hyvää opittavien taitojen lisäksi. Vahvuudet on nähtävä laajemmin kuin lahjakkuutena. Vahvuuksia voivat olla ihmisessä olevat hyvät luonteenpiirteet, erilaiset kyvyt, kiinnostuksen kohteet ja jopa unelmat. Näitä vahvuuksia kannattaa hyödyntää nepsy-ihmisten kanssa arjessa.

ADHD-piirteisiä tutkittaessa on todettu, että etenkin ADHD-lapset ja -nuoret ovat neurotyypillisiä ikätovereitaan enemmän ympäristöstä tulevien palautteiden varassa. Tämäkin on hyvä meidän ammattilaisten muistaa omassa toiminnassa. On tärkeä aina kiittää onnistumisista, mutta myös niistä hyvistä yrityksistä, jotta lapsi ja nuori tietää pyrkivänsä oikeanlaiseen toimintaan.

Ratkaisukeskeisyydessä kiinnitämme huomiota henkilön toivotunlaiseen käyttäytymiseen ja vahvistamme sitä. Huomioimme hyvän yrityksen ja kannustamme onnistumaan. Voimme näin pienellä näkökulman muutoksella ohjata nepsyn toimintaa valtavasti. Kun pohdimme lapsen ja nuoren kanssa hänen vahvuuksiaan ja hänen käyttäytymisessään jo olevia toivotunlaisia toimintamalleja, teemme niitä myös lapselle ja nuorelle itselleen näkyväksi. Näin vahvistamme tätä kaikkea hyvää entisestään. Voimme myös pohtia, miten voimme näitä vahvuuksia hyödyntää haastavissa tilanteissa.

On muitakin syitä, miksi meidän ei kannata pohtia henkilön ongelmallista käyttäytymistä ja etsiä syitä sille. Yksinkertaisesti tällainen ongelmakeskeisyys ei auta mitään eikä johda parempaan lopputulokseen. Monesti esim. ristiriitatilanteissa on hyvä lyhyesti todeta tapahtumat, eli mitä tapahtui, kenen kanssa ja mitkä asiat edelsivät tilannetta. Tämän jälkeen kannattaa alkaa pohtimaan keinoja ja ratkaisuyrityksiä, jotta haastavilta tilanteilta vältyttäisiin jatkossa. Tähän tavoite- ja ratkaisusuuntautuneeseen työskentelyyn kannattaa laittaa aikaa. Se on myös tuloksellista.

Mieti innostava palkkio toivotusta toiminnasta!

Palkkiot toivotunlaisesta käyttäytymisestä ovat erittäin toimiva tapa nepsy-lasten ja -nuorten kanssa. Jos arjessa on joku asia, mikä ei suju, voimme lähteä muuttamaan toimintatapaa pikkuhiljaa. Ensin on tärkeä miettiä tavoite, jota kohti lähdemme työskentelemään. Jos pulmana on esim. pienen lapsen ruokailu, on mietittävä osatavoitteet, joiden mukaan edetään. Huom! Nämä tavoitteet ovat mahdollisimman helppoja lapselle saavuttaa! Kerralla emme voi muuttaa lasta rauhalliseksi ruokailijaksi, vaan ensimmäinen tavoite voi olla se, että lapsi maistaa jokaista ruokaa sormen päällä ja sitten hän pääsee pöydästä pois. Toinen tavoite voi olla, että lapsi maistaa sormen päällä ruokia ja istuu pöydässä lempiruokansa tai turvaruokansa ääressä jonkun tietyn ajan, joka on hänelle riittävän lyhyt. Kolmas tavoite voi olla, että lapsi maistaa kaikkea, istuu paikallaan vähän pidemmän ajan jne.

Tavoitteiden on tärkeä olla riittävän helppoja saavuttaa ja palkkion on oltava mielekäs. Palkkioina voivat olla lapselle ja nuorelle mieluisat asiat ja toiminnat. Jos lapsi rakastaa dinosaurusleikkejä, voidaan päiväkodissa luvata ylimääräinen leikkihetki, kun sovittu kolme tai viisi ruokailutarraa on saavutettu. Tarran saa aina toivotunlaista käyttäytymisestä ruokailussa. Monille lapsille palkkiona saattaa myös toimia huoltajan lupaus viedä lapsi leikkipuistoon tai uimahalliin, pieni lelu tai muu vastaava. Tausta-ajatus palkkioiden käytössä on muuttaa aluksi ulkopuolelta tuleva kiitos ja motivaatio pikkuhiljaa ihmisen omaksi sisäiseksi motivaatioksi. Kun esimerkin ruokailutilanteet alkavat sujua, myös lapsi itse nauttii onnistumisista ja sisäinen motivaatio toivotunlaiseen käyttäytymiseen herää ja lopulta tarraseurantaa ei enää tarvita. Näitä periaatteita voi soveltaa tarpeen mukaan ja eri-ikäisten ihmisten kanssa.

Tässä joitain toimintatapoja nepsy-lasten ja -nuorten tukemiseen. Näillä pääsee jo alkuun!

Tsemppiä arjen kasvatustyöhön ja kasvatustyön tukemiseen toivotellen, Mari