Mikä ADHD?

ADHD, eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, josta käytetään myös nimitystä tarkkaavuus- ja ylivilkkaushäiriö, on yksi kehityksellisistä neuropsykiatrisista häiriöistä, johon liittyy aivojen tarkkaavuutta ja vireystilaa säätelevien hermoverkkojen häiriintynyt kehitys. ADHD tulee englannin kielen sanoista Attention Deficit Hyperacitivity Disorder.

Millainen ADHD?

ADHD:n ydinoireita ovat pitkäkestoiset ja toimintakykyä haittaavat tarkkaavuuden ja aktiivisuuden säätelyn vaikeudet sekä impulsiivisuus. ADHD:ssa on kolme esiintymismuotoa, jotka ovat 1. tarkkaamattomuuteen painottuva, eli inattentiivinen ADHD:n muoto, 2. yliaktiivis-impulsiivinen ADHD ja 3. yhdistetyn muodon ADHD.

Tarkkaamattomuuteen painottuva ADHD (inattentive, I) jää meiltä ammattilaisilta usein huomaamatta. Tarkkaamattomat ihmiset eivät ole ”tyypillisen” ADHD-ihmisen lailla äänekkäitä ja vilkkaita, vaan usein on päinvastoin. He saattavat olla ujoja ja vetäytyviä haaveilijoita. Yliaktiivis-impulsiivinen (engl. hyperactivity-impulsivity, HI) muoto jää myös usein tunnistamatta, koska se on ammattilaisille vieraampi. ADHD:hen liitetään vahvasti keskittymisen pulmat ja siksi ammattilaisen on vaikea ajatella energisellä ja vauhdikkaalla, mutta hyvin keskittyvällä ihmisellä olevan ADHD. Yhdistetyn muodon ADHD:ssa (engl. Combinated, C) ihmisellä on oireita kaikilla ydinoirealueilla ja tällaisena ADHD parhaiten tunnistetaan. 

ADHD:n ydinoireista tarkemmin!

1. Mitä on tarkkaamattomuus?

Ensin on selvennettävä, että tarkkaamattomuuteen painottuvan ADHD:n nimitys on muuttumassa. Tällä hetkellä on käytössä Maailman terveysjärjestön, WHO:n, antama sairausluokitus ICD-10, jossa tarkkaamattomuuteen painottuva ADHD tulee englannin kielen sanoista Attention Deficit Disorder, lyhennetään ADD. Tämä nimi ja ADD-lyhenne tulee kuitenkin muuttumaan tulevassa ICD-11-sairausluokituksessa, kun aletaan käyttää tarkkaamattomuuteen painottuvaa eli inattentiivista ADHD:ta, joka tulee englannin kielen sanasta inattentive. Kuitenkin esimerkiksi diagnoosipapereissa ammattilaiset törmäävät todennäköisesti vielä pitkään lyhenteeseen ADD.

Jos ihmisellä on tarkkaamattomuutta eli tarkkaavuuden säätelyn vaikeutta ja keskittymisen pulmia, on hänen vaikea keskittyä kulloisenkin tilanteen kannalta olennaiseen, eli siihen, mitä on tekemässä, kun ajatukset lähtevät vaeltamaan muihin asioihin. Tämän lisäksi hän jättää usein yksityiskohtia huomioimatta. Tarkkaamaton saattaa tehdä pieniä virheitä sekä jättää erilaiset tehtävät ja toiminnat kesken. Usein tarkkaamattomalla on myös häiriöherkkyyttä, jolloin keskittyminen herpaantuu nopeasti joko ulkopuolelta tulevista häiriöistä tai kehon tai mielen sisältä tulevista häiriöistä. Tällaisia häiriöitä voivat olla esim. kaverin ulkotakin kahina tai nälän tunne. Tarkkaamaton saattaa näyttää siltä, että hän ei kuuntele, vaikka hänelle puhutaan suoraan. Lisäksi hän voi katsoa puhujaa suoraan silmiin, mutta ei silti keskity kuulemaan viestiä. Paras keino varmistaa keskittyminen, onkin pyytää toistamaan asia, josta on puhuttu. Näin tiedetään, onko ihminen todella kuunnellut.

Tarkkaamaton ihminen hävittää helposti tavaroita sekä unohtelee päivittäisiä aktiviteetteja ja sovittuja tapaamisia. Hänelle tärkeäkin asia saattaa unohtua, jos ajatus lähtee harhailemaan. Hyvin usein tarkkaamattomalla on myös vaikeuksia toiminnanohjauksen taidoissa, kuten tehtävien suunnittelussa ja niiden loppuun saattamisessa.

Jos aihe on kuitenkin tarkkaamattomalle todella kiinnostava, hän saattaa keskittyä liiankin hyvin. Tätä tilaa kutsutaan hyperfokusaatioksi. Kun asia on erittäin kiinnostava, katoaa tarkkaamattomalla tilanne- ja ajantaju. Monesti ADHD-ihmiset toteavatkin, että upeinta ADHD:ssa ovat nämä hetket, kun saa olla oman mielenkiinnon kohteen parissa kaikessa rauhassa. Kun aihe on kiinnostava, ei siihen käytettyjä tunteja ja voimavaroja lasketa. Hyperfokusaatio on siis myös valtava vahvuus, varsinkin jos ADHD-aikuinen saa esim. työskennellä häntä kiinnostavan aiheen parissa työelämässä!

Tarkkaamattomat ADHD-ihmiset haluaisivat monesti suoriutua esim. koulussa paremmin, mutta koska he eivät pysty usein omaa keskittymistään säätelemään, haastaa se tehtävien ja toimintojen hoitamista halutulla tavalla. Näiden haasteiden takia tarkkaamaton usein pettyy ja hänellä saattaakin olla huono itsetunto. Lisäksi tarkkaamaton usein kuormittuu arjessa, koska tavallistenkin asioiden hoitaminen vaatii paljon enemmän ponnistelua. Meidän ammattilaisten olisikin tärkeä tunnistaa tarkkaamattomat ADHD-henkilöt, jotta he saavat tukea ja arjen sujumaan.

2. Mitä on aktiivisuuden säätelyn vaikeus?

Aktiivisuuden säätelyn vaikeus näkyy ihmisellä joko aliaktiivisuutena tai yliaktiivisuutena. Aktiivisuuden säätelyä voi kuvata heilurilla, jonka toisessa päässä on yliaktiivisuus ja toisessa päässä aliaktiivisuus. ADHD-ihminen heiluu tässä neurotyypillisiä ihmisiä holtittomammin, pyrkiessään sopivaan aktiivisuuteen ja vireystilaan. Aktiivisuuden säätelyn vaikeuksia omaavalla on kyvyttömyyttä säätää omaa aktiivisuutta tilanteeseen sopivaksi. Tyypillisesti tämä näkyy yliaktiivisuutena, mutta välillä myös liian vähäisenä aktiivisuutena. Samallakin ihmisellä voi olla saman päivän aikana useastikin heiluntaa aliaktiivisuudesta yliaktiivisuuteen ja takaisin. Aliaktiivisena ihminen saattaa vaikuttaa siltä, että hän on nukahtamisen partaalla ja tällöin hänen on vaikea keskittyä. Alivireystilaa saatetaan kuvata ihmisellä ns. liskoaivoina, jolloin ihmisen aivoissa viestit eivät meinaa kulkea ja ihminen on flegmaattinen.

Yliaktiivisuuden tunnistamme helpommin. Se näyttäytyy usein motorisena levottomuutena, jatkuvana touhukkuutena ja ympäristön tutkiskeluna varsinkin pienillä lapsilla. Lapsi saattaa olla kyvytön kävelemään paikasta toiseen ja hän vaikuttaakin juoksevan joka paikkaan. Niissäkin tilanteissa, kun pitäisi istua paikoillaan, hän mielellään hyppää ylös ja lähtee paikoiltaan milloin minkäkin syyn takia. Jos lapsen tai nuoren pitää istua paikoillaan, onkin hyvä varata käsiin jotain näprättävää, mikä helpottaa paikoillaan istumista.

Varsinkin nuoruudessa ja aikuisuudessa levottomuus muuttuu enemmän päänsisäiseksi levottomuudeksi ja näkyy paikallaan oloa vaativien tilanteiden välttelynä. Nuori saattaa kysyä, ”voitaisko lähteä jo tauolle?” ja ”mentäiskö syömään?” ennen 45 minuutin oppitunnin puoliväliä. Nämä puheet kertovat siitä, että ihmisen on vaikea säädellä omaa aktiivisuuttaan ja hän tarvitsisi pientä buustausta, esim. pientä liikettä väliin, jotta jaksaisi istua paikallaan. Eräs esikoululainen kuvasikin tätä hyvin aikoinaan, kun hän totesi, että ”jos joudun istumaan pitkään paikallaan, minusta tuntuu, että minä räjähdän”. Se kertoo hyvin ihmisen kehollisesta tuntemuksesta, kun keskittymistä ja mielihyvän kokemusta ohjailevat välittäjäaineet eivät kehossa toimi oikein. Usein aktiivisuuden säätelyn vaikeuden omaavan lapsen ja nuoren leikit ja touhut ovat äänekkäämpiä ja esimerkiksi naispuoliseksi syntyneet saattavat puhua lähes koko ajan. Usein yliaktiivisilla ihmisillä on myös vaikeuksia odottaa omaa vuoroa keskusteluissa, peleissä ja opetustilanteissa.

3. Mitä on impulsiivisuus?

Impulsiivisuus on kolmas ADHD:n ydinoireista. Impulsiivisuus ilmenee usein nopeina reaktioina erilaisissa tilanteissa. Kun impulsiiviselle ihmiselle tulee joku ärsyke esim. joku sanoo jotain tai hän näkee jotain, hän reagoi siihen täysin miettimättä, ikään kuin yliopitulla tavalla. Yleensä ihminen miettii ensin, mitä nyt tapahtuu ja mitä tilanteen taustalla voi olla, esim. miksi toinen ihminen käyttäytyy tilanteessa kuten käyttäytyy. Kun on kyse impulsiivisesta ihmisestä, hän ei mieti, hän vain reagoi. Monesti impulsiivinen ihminen harmittelee tilanteen jälkeen tapahtunutta eikä toimintatapa ole ollut hänelle mieleinen, saati harkittu.

Impulsiivinen ihminen saattaa usein höläytellä vastauksia jo ennen kuin kysymys on saatu kokonaan kysyttyä. Usein myös koulussa viittaaminen unohtuu. Lisäksi tämä nopeus saattaa näkyä koulussa oppilaan koevastauksesta. Oppilas on lukenut koekysymyksen alun, arvannut kysymyksen lopun ja vastaa sen perusteella jotain. Impulsiivinen ihminen saattaa myös kommentoida tilanteissa ehtimättä ajattelemaan sen tarkemmin, mitä on sanomassa ja miltä sanottu asia voi toisesta ihmisestä tuntua. Impulsiivisella ihmisellä on usein vaikeuksia odottaa omaa vuoroaan keskusteluissa ja muissa tilanteissa. Hän saattaa keskeyttää toisten keskusteluja ja leikkejä.

Impulsiivisuus näkyy myös voimakkaina tunnereaktioina niin hyvässä kuin pahassa. Voimakkaat ilon tunteet, nopea innostuminen asioista, suuttumus ja surun tunteet tulevat yhtä helposti. Hermostuminen ja muut voimakkaat negatiiviset tunteet aiheuttavat tapaturma-alttiutta, kavereiden kanssa haastavia tilanteita ja aikuisilla esimerkiksi liikenneraivoa. Hän saattaa tehdä äkkipikaisia ja nopeita tekoja tai päätöksiä, joita katuu myöhemmin. Impulsiivisen ihmisen elämässä usein riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Lopuksi…

Lopuksi on hyvä muistuttaa kolikon molemmista puolista. ADHD on todella supervoima, johon liittyy vahvuuksia! Näistä vahvuuksista tullaan kertomaan vielä omassa blogikirjoituksessaan myöhemmin. ADHD on supervoiman lisäksi häiriö, joka haastaa ihmisen selviytymistä arjessa. Meidän kasvattajien olisikin opittava tunnistamaan erilaiset ADHD-piirteet, jotta voimme tukea ADHD-ihmisiä heidän tuen tarpeissaan sekä kannustaa heitä hyödyntämään omia vahvuuksiaan ja työskentelemään enemmän omien kiinnostuksen kohteiden parissa.

Iloa kasvatustyöhön toivotellen, Mari 😊

Kuva Pixapay