Ratkaisukeskeisyyden kolme periaatetta kasvatuksessa, opetuksessa ja ohjauksessa!

Lasten ja nuorten kasvattaminen on täynnä hetkiä, joissa joudutaan miettimään parhaita ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin. Onneksi ratkaisukeskeisyys tarjoaa käytännönläheisiä periaatteita, jotka sopivat erinomaisesti kasvatustyöhön. Nämä kolme perusperiaatetta – ”Jos jokin ei ole rikki, älä yritä korjata sitä”, ”Kun tiedät, mikä toimii, tee sitä lisää” ja ”Jos jokin ei toimi, tee jotain muuta” – voivat auttaa kasvattajia löytämään kannustavamman ja toimivamman tavan vaikuttaa lapsen ja nuoren käyttäytymiseen ja asenteeseen.

1. Jos jokin ei ole rikki, älä yritä korjata sitä!

Lasten ja nuorten käyttäytymisessä kohdataan usein erilaisia vaiheita ja tilanteita, joista osa vaikuttaa haasteellisilta. Vanhempana tai kasvattajana voi helposti sortua ylianalysoimaan asioita, jotka eivät välttämättä ole oikeita ongelmia. Esimerkiksi lapsen innokkuus tehdä asiat omalla tavallaan ei välttämättä tarkoita tottelemattomuutta, vaan voi olla merkki hänen itsenäistymisestään.

On tärkeää pysähtyä ja kysyä itseltään: onko kyseessä oikeasti asia, joka vaatii puuttumista, vai onko kyseessä vain normaali kasvun vaihe? Jos lapsen käyttäytyminen ei aiheuta haittaa hänelle itselleen tai ympäristölle, voi olla viisasta antaa tilanteen kehittyä luonnollisesti. Liiallinen puuttuminen voi joskus luoda turhaa stressiä sekä lapselle että aikuiselle.

Jos lapsen tai nuoren arki on kovin haastavaa, silloin on myös tärkeä ”valita taistelunsa” ja miettiä, mikä asia vaatii nyt muutosta ja keskittyä vain siihen. On tärkeä ymmärtää, ettemme voi puuttua kerralla kaikkeen. Kun olemme valinneet tavoitteemme ja siihen miettineet ratkaisukeinoja, emme puutu lapsen ja nuoren käyttäytymisessä ”pieniin asioihin”, jotka voisivat olla paremmin, mutta jotka eivät ole tilanteen kannalta akuutteja.

2. Kun tiedät, mikä toimii, tee sitä lisää!

Jokaisella lapsella on omat vahvuutensa ja tapansa oppia ja kasvaa. Kasvattajan tehtävä on tunnistaa nämä vahvuudet ja hyödyntää niitä. Jos esimerkiksi huomaat, että lapsesi rauhoittuu parhaiten yhteisillä iltasaduilla tai että hän innostuu oppimaan asioita leikin kautta, käytä näitä keinoja enemmän.

Hyödynnä tätä myös palkitsemisessa. Kun teillä on yhteisesti sovittuun tavoitteeseen, esim. reippaasti toteutettuun ulkovaatteiden laittoon sovittu tarraseuranta, joka on lapselle motivoiva, kannattaa sitä käyttää riittävän johdonmukaisesti ja pitkäkestoisesti. Näin lapsen motivaatio pysyy yllä. Liian usein me aikuiset lähdemme muuttamaan melko nopeasti lapselle mieleistä seurantaa ja näissä tilanteissa saattaakin tapahtua taantumista.    

Kouluikäisen nuoren kanssa on usein tehokkainta keskittyä hänen onnistumisiinsa ja kannustaa häntä tekemään lisää sitä, missä hän on hyvä. Tunnustuksen antaminen pienistäkin edistysaskeleista luo positiivisen kehän, jossa lapsi tai nuori tuntee itsensä arvostetuksi ja kykeneväksi. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa rohkaisee keskittymään siihen, mikä toimii, eikä siihen, mikä on vialla.

3. Jos jokin ei toimi, tee jotain muuta!

On helppo jäädä jumiin samaan lähestymistapaan, vaikka se ei tuottaisi toivottua lopputulosta. Tämä voi näkyä kasvatuksessa esimerkiksi siinä, että samoja kieltoja toistetaan ja asetetaan rajoja ja pahimmassa tapauksessa rangaistuksia kerta toisensa jälkeen ilman vaikutusta. Ratkaisukeskeisyys haastaa ajattelemaan luovasti: jos jokin menetelmä ei toimi, kokeile jotain uutta!

Jos esimerkiksi lapsi ei reagoi huutamiseen tai tiukkoihin rajoituksiin, voisiko lempeämpi lähestymistapa, kuten keskustelu tai yhteisen ratkaisun etsiminen, toimia paremmin? Nuorten kanssa tämä voi tarkoittaa avointa dialogia ja heidän mielipiteensä kuulemista. Kun nuori kokee tulevansa kuulluksi, hän todennäköisemmin sitoutuu yhteisesti sovittuihin sääntöihin.

Jos arjessa on usein samankaltaisia haastavia tilanteita, on hyvä miettiä, voisiko jotain muuttaa joko tilanteen aikana tai tehdä muutoksia ennen tilannetta olevaan. Esim. jos lapselle tai nuorelle läksyjen teko illalla on haastavaa väsymyksen takia, voimme miettiä läksyjen teolle eri ajankohtaa, kuten heti koulun jälkeen välipalan syötyä. Näin arki voi helpottua pienellä aikataulumuutoksella.  Kokeillaan rohkeasti erilaisia toimintatapoja!

Lopuksi: Ratkaisukeskeisyys tuo positiivista vuorovaikutusta ja yhteistyötä arkeen!

Ratkaisukeskeisyyden periaatteet ovat yksinkertaisia mutta tehokkaita. Ne auttavat kasvattajia siirtämään huomion ongelmista toimiviin ratkaisuihin ja edistävät positiivista vuorovaikutusta lasten ja nuorten kanssa. Jokainen lapsi ja nuori on yksilö, ja heidän kasvuaan voi tukea parhaiten huomioimalla heidän vahvuutensa ja löytämällä juuri heille sopivia tapoja ratkaista arjen haasteita.

Kun kasvatuksessa keskitytään siihen, mikä toimii, ja uskalletaan kokeilla uusia tapoja, arki muuttuu paitsi toimivammaksi myös rennommaksi. Näin lapset ja nuoret voivat kasvaa turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä – ja kasvattajakin voi nauttia matkasta hieman enemmän.

Tsemppiä kasvatustyöhön toivotellen, Mari